1960-luku oli kulta-aikaa elokuvantekijälle, ja monet ikonisen taiteen teokset syntyivät tuolloin. Tässä artikkelissa haluamme nostaa esiin yhden tällaisen aarteen, jonka oivasta laadusta saattaa olla tietoinen vain harvempi: “The Third Man” (1949).
Tämän brittiläisen neo-noir -klassikon ohjasi Carol Reed ja käsikirjoitus pohjautuu Graham Greenen novelliin. Elokuvassa seurataan Holly Martinsin (Joseph Cotten) tarinaa, amerikkalaista kirjailijaa, joka saapuu sodan jälkeiseen Wieniin tavatakseen ystäväänsä Harry Limea (Orson Welles). Martins löytää kuitenkin ystävänsä kuolleena ja joutuu sekaantumaan mystiseen rikosselvittelyyn.
Elokuva oli aikansa sensaatiolla täynnä:
Teema | Selitys |
---|---|
Sodanjälkeinen Wien | Elokuvan kuvaus sodanjälkeisestä Wienistä on raju ja realistista. Kaupunki on jakautunut neljään eri miehitysalueeseen, ja ilmapiiri on täynnä epävarmuutta ja pelkoa. |
Moraalinen epäselvyys | “The Third Man” ei tarjoa helppoja vastauksia tai selkeitä hyvien ja pahojen jakoja. Hahmot ovat moniulotteisia ja heidän motiivinsa ovat usein hämärässä. |
Miten “The Third Man” eroaa muista 1940-luvun elokuvista?
“The Third Man” erottuu muista aikakautensa elokuvista useilla tavalla. Ensinnäkin elokuvan kuvaus on ainutlaatuinen ja tyylikäs. Robert Kraskerin kameratyö on ikonista, erityisesti mustavalkoisen kuvauksen käyttö ja vaihtelevat kuvakulmat. Toiseksi elokuvan dialogin ja hahmojen luominen ovat erinomaisia. Orson Wellesin esitys Harry Limea on unohtumaton ja hän tuo rooliinsa karismaattista ja manipuloivaa ominaisuutta.
Elokuva on myös mestarillisesti rakennettu jännityselokuvaksi, joka pitää katsojan jännityksessä alusta loppuun. “The Third Man” ei pelkästään ole hauska katsoa, vaan se herättää myös pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja ihmisen luontoa.
“The Third Man”: Jälkeenpäin ajatellen…
“The Third Man” on elokuvaklassikko, joka ansaitsee paikkansa filmiteorian kirjoissa. Elokuva on saanut lukemattomia palkintoja ja tunnustuksia, ja se on edelleen yksi Britannian parhaista elokuvista.
Jos olet kiinnostunut jännityksestä, moraalisesta epäselvyydestä ja tyylikkästä mustavalkoisesta kuvauksesta, “The Third Man” on ehdottomasti katsetttavaksi. Elokuva on ikiliikkuja, joka kestää aikaa ja on yhä tänäkin päivänä relevantti.
Bonus: Elokuvan soundtrack Anton Karigin säveltämä on yksi tunnetuimmista ja rakastetuimmista elokuvamusiikeista.